Olen 26-vuotias leidi Helsingistä, joka jossain vaiheessa huomasi, että elämäntehtävänä on maskeerata mahdollisimman hulppeasti mahdollisimman monta ihmistä.
Kaikki alkoi siitä, kun kauneusmeikkaaminen ja ehostaminen alkoi kiinnostamaan. Nuoresta saakka sitä oli tullut kokeiltua kaikenlaista, koska teini-iässä tyyli vaihtui glam rockista goottiin. Ja kaikkeen siltä väliltä. Suurempi kiinnostus kasvoi siinä noin parikymppisenä, jolloin alkoi hahmottamaan mitä kaikkea sitä voikaan meikillä tehdä.
Pikkuhiljaa sitä huomasi kuluttavansa suuren osan vapaa-aikaansa tutkimalla eri tuotteita ja keräämällä meikkilaukkuunsa kaikkea enemmän tai vähemmän tarpeellistä. Jossain vaiheessa joku totesi, että osaan meikata. Ensimmäisen kerran kuulin sen 15-vuotiaana naistenvessassa, kun olin nukkunut samoilla meikeillä edellisen yön ja tuntematon nainen halusi niitä kehua. Sekin tilanne inspiroi, vaikka olikin vähän erikoinen hetki.
Myöhemmin aloin tekemään satunnaisia meikkikeikkoja kavereille ja kavereiden kavereille. Kieltäydyin monesti, koska tunsin etten osaa mitään. Kuitenkin kaikki asiakkaat olivat tyytyväisiä ja pääsin yli siitä isosta kynnyksestä, joka oli tehdä muille meikkejä ja arvioida toisten kasvonpiirteitä, värisävyjä ja mieltymyksiä. Pikkuhiljaa aloin näyttämään hauistani itselleni ja siihen olisi voinut vielä tussata "I can do it!"
Viehtymykseni teatterimaskeeraukseen, monstereihin ja muuhun lähes ylilyönneiksi kutsuttaviin asioihin saa minut keräämään ideoita ja inspiraariota. Olen muutaman vuoden sanonut, että kun Suomessa aletaan kuvaamaan b-luokan zombie-elokuvia, niin olen ensimmäisenä käsi pystyssä menossa maskeeraamaan. Ihan siksi, että sellaiset projektit kutkuttaa mahanpohjassa ja brutaalit maskeeraukset on lähellä sydäntäni.
Myös ehostus, kauneusmeikit ja muut hieman hillitymmät kutkuttelevat, koska jokainen meikattava on erilainen erilaisilla kasvonpiirteillä. Mitä korostaisi, miten varjostaisi, mikä on asiakkaan tyyli? On aina haaste saada eteen täysin uusi naama, joka täytyy ensin analysoida ja sitten keksiä, että miten sitä voi korostaa. On ihanaa, kun maailmassa on niin erilaisia kasvoja ja minusta juuri niitä erikoisia piirteitä täytyy korostaa eikä häivyttää. Jos on vinot silmät, niin korostetaan niiden erikoisuutta tai jos poskipäät ovat vahvat, niin laitetaan ne vielä enemmän näkyville. Toki meikattavan mieltymysten mukaan, mutta minusta jokaisissa kasvoissa on jotain, jonka kasvojen omistaja saattaa nähdä negatiivisena, mutta itse näen sen positiivisena ja persoonallisena.
Meikki on siitä ihana asia, että se ei ole pysyvää ja sillä voi kokeilla. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä meikkiä, koska sen kuuluu olla osa kantajaansa. Monesti kuulee neuvottavan, että asiat pitää tehdä niin ja näin. Itse kannatan sitä ajatusta, että säännöt on tehty rikottaviksi, vaikka perusasiat saattavat auttaa aika pitkälle maskeerauksen tekemisessä. Jokainen maskeeraaja kuitenkin tekee asiat eri tavalla, jotkut oppikirjojen mukaan, mutta suurin osa kokeilemalla tietää mikä on itselle se luonnollisin tapa. Ja tyylejä on myös yhtä monta kuin maskeeraajaa, eli jos etsii itselleen sopivaa, niin kannattaa tutkia natsaako tyylitaju juuri sen maskeeraajan kanssa.
Maskeeraus: Daniela Koskinen, kuvaaja: Jari Murtomäki
Persoonaltani olen rauhallinen, mutta suhteellisen reteä. Olen aika joustava noin tyyliltäni, koska arkisin en meikkaa lainkaan, mutta saatan sitten yhtäkkiä innostua jostain tyylisuunnasta ja viikonloppuna huitaista naamaani jotain täysin poikkeavaa. Terveellinen suhtautuminen meikkeihin on sitä, että ei tarvitse laittaa pakkelia viedessään roskia tai asioidessaan lähikaupassa. Mutta itse koen meikkaamisen rentouttavaksi omaksi ajaksi, kun joku toinen taas voi kuluttaa sen ajan lukemalla kirjaa teekupin kanssa.
Yleisestä oleskelustani voisin kertoa sen verran, että työskentelen henkilökohtaisena avustajana sekä asun kuin Ace Ventura. Jälkimmäistä voin tarkentaa, että perheessäni on aina ollut lemmikkieläimiä sen ansiosta, että äitini oli ammatiltaan eläintenhoitaja. Kiinnostus eläimiin siis periytyy sieltä ja on vähän niin kuin sukuvika. Meillä asuu esimerkiksi kolme koiraa, kaksi kissaa sekä liskoja. Myös selkärangattomat eläimet koen hyvin mielenkiintoisiksi ja jaksaa aina yllättää, että miten luonto on voinut muokata jonkun eläimen niin täydelliseksi siihen mitä sen eläimen kuuluukin tehdä. Meillä ihmisillä on paljon opittavaa eläimistä sekä siitä, että joskus yksinkertaisuus saa aikaiseksi hyvän mielen. Koiratkaan eivät märehdi maailman menoa vaan elävät hetkessä: osaisipa itsekin!
Haaveenani on saada tehdä huiseja maskeerausprojekteja erilaisiin näytelmiin, kuvauksiin, mahdollisesti elokuviin sekä ehostaa ihmisiä painottamalla sitä asiaa, että oma naama on aina paras naama, vaikka kuinka luulisi jotain muuta.
Tämän blogin löytää Facebookista, jonne lätkäisen aina linkin uuteen päivitykseen, eli ei tarvitse käyttää bloggeria pysyäkseen perässä:
Minuun saa parhaiten yhteyden laittamalla sähköpostia. Jos sinulla on idea ja visio, johon kaipaisit maskeeraajaa avuksi, niin laitahan viestiä!
pihlaja.henrietta(tööt)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti